Särmä

Särmä on Lissun ensimmäisistä pennuista kotiin, Marjolta sijoitukseen, jäänyt neitokainen. Särmä tunnetaan lähipiirissä myös Särmiksenä, Smägänä ja Mäkkiksenä. Pikkupentuna myös Asenne-Annikki tuli tutuksi, sillä mielipide löytyi aina kaikkeen.

Särmän kanssa harrastamme agilityä,  jossa kisaamme nyt 2-luokassa. Yhtä nollaa uupuu tällä hetkellä kolmosiin. Särmä on alusta asti ollut helposti motivoitavissa ja ajan kuluessa sen vauhti on kokemuksen myötä koko ajan kasvanut. Särmä palkkautuu helposti niin leluilla kuin nameillakin ja näitä vaihdellen treeneissä käytänkin. Radalla Särmä on hiljainen  mutta välillä kuumuva, varsinkin tilanteissa,  joissa kartturin ohjeistus on ollut epäselvää…  Särmällä on hyvä hyppytekniikka, eikä rimoja juuri alas tule. Laji on meille molemmille hyvin mieluisa.

br />

Agilityn lisäksi olemme aloittaneet nyt metsäjäljen, jota treenaamme nyt ainakin aluksi ihan omaksi iloksemme.  Aika näyttää palaanko vielä PK-lajien pariin kisamielessä.  Tokoa treenaamme silloin tällöin ja tarkoitus on jossain vaiheessa tämäkin laji korkata.

Ruoka on Särmälle vakava asia, eikä sitä koskaan voi sen mielestä olla liikaa. Särmä on aina ollut ahne ja hyvä syömään. Kaikki kelpaa. Tähän mennessä ei ole tullut esille mitään allergioita ja Särmä on ollut hyvä vatsainen, aivan kuten äitinsäkin.

Särmästä kasvoi odotusten mukaisesti melkoinen kaunotar, joka hurmasi tuomarin kuin tuomarin upeilla liikkeillään.  Se onkin pärjännyt näyttelyissä oikein kivasti.  Särmällä on takana tähän mennessä 32 näyttelyä kotimassa, joista 26:sta on pn-sija.  Ulkomailla olemme käyneet pari kertaa, Ruotsissa ja Virossa.  Plakkarissa on nyt 17xSERT, 8xCACIB, 8x ROP, 3xVSP sekä RYP 2sijoitus.  Särmä valioitui sekä Viroon, että Suomeen tänä kesänä. C.I.E odottaa vielä vahvistusta.

Kuva Tanja Nummela

Luonteeltaan Särmä on perusrauhallinen mutta innostuu kyllä helposti leikkeihin ja tekemiseen. Osaa kuitenkin rauhoittua kotona. Sen kanssa on helppo liikkua, eikä se sohlaa turhia. Hihnassa vetäminen tosin kuuluu sen paheisiin, aivan kuten äitinsäkin…. Täällä maalla tosin remmejä ei kovin usein edes tarvita, joten liekö harjoituksen puutetta. Särmä ei ole koskaan reagoinut ampumiseen, raketteihin, ukkoseen tms. koviin ääniin. Sorsastuskausi ei siis aiheuta meille ongelmia vaikka asumme rannikon tuntumassa. Särmä tykkää ihmisistä ja tarjoutuu helposti rapsutettavaksi.  Sillä on muutama superihminen, joiden näkeminen saa sen lähes sekoamaan onnesta. Luonnetestin Särmä suoritti hyväksytysti nyt kesällä.

Särmän laumaan kuuluu sen äidin lisäksi pikkusisko Kiira sekä kaksi pk collieta.

Kuva Heta Simonen